Dokkarintekijällä on monta hattua

Ei ennakkoluuloisille

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen alussa isä kuljettaa poikaansa eri yhteiskuntaluokkien parissa, jotta tämä saisi realistisen käsityksen eri elämäntapojen moninaisuudesta.

Kirjan alkukohtaus palautuu mieleeni kun pohdin, että saako monessakaan ammatissa tarkkailla elämää yhtä monipuolisesti, kuin dokkarintekijänä?

Viime kuukausien aikana olemme vierailleet arktisen sodankäynnin harjoituksissa, leikkaussalissa, mielenosoituksissa, suuryritysten omistajien kodeissa, tehtaissa, turvapaikanhakijoiden luona, urheilutreeneissä, laboratorioissa, tutkijoiden ja lääkärien työpaikoilla, pientilalla, omaishoitajan kotona, nettihuijausten uhrien parissa, …

Keuhkovaltimon puhdistusleikkaus tehdään syvähypotermiassa ja verettömissä olosuhteissa. Hapenpuutteesta johtuvaa solukuolemaa voidaan kylmyydellä hidastaa merkittävästi, ikään kuin sytytyslankaa pidentäen.

Kuvausten yhteydessä jaetaan usein elämään, tai ammattiin liittyviä syvällisiä kokemuksia ja havaintoja. Kuvaustilanne parhaimmillaan ikään kuin pyhittää hetken, jolloin saa puhua vapaasti ja tulla nähdyksi.

Veden varaan joutuessa hypotermian kehittyminen vie yleensä pitkään, suurin vaara on panikoituminen ja hukkuminen. 

Jokainen meistä omistaa jotain. Jos ei muuta, niin ainakin oman elämänsä. 

Mitä näistä kohtaamisista jää käteen sen lisäksi, että työ, tai asiakkaan tilaus tulee tehdyksi niin hyvin, kuin mahdollista? Elämää rikastuttavia kohtaamisia ja oivalluksia, joista saa ammentaa - elämän ja tiedon mestarikursseja. 

Maailma on julma ja ankara paikka. Olisi tärkeää, että lapset voisivat kasvaa ikään kuin turvallisten majakoiden ympäröimänä; läheisten, päiväkodin työntekijöiden, naapurien, valmentajien, naapurien.

Silloin maailma ei enää tunnukaan niin pahalta.

(Viimeinen lainaus Tomi Lantolta)