Miten kertoa aito ja lämminhenkinen tarina?

Nykyään jokaisen ihmisen ja organisaation pitäisi olla oman elämänsä tarinankertoja. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa ja onko koko sana kokenut inflaation? Entä mikä erottaa tilausdokumentin mainoksesta?

Oma tieni elokuvan ja dokumenttien pariin lähti kiinnostuksesta ihmisiin, heidän motiiveihinsa ja erilaisiin ihmisyyteen liittyviin ilmiöihin. Yksinkertaistaen liikkuvan kuvan keinoin kerrottu tarina seuraa ihmisiä aikana, jolloin heidän elämässään tapahtuu (tai on tapahtunut) jotain merkittävää. Tarina jakautuu kohtauksiin, joista jokainen kuljettaa jollain tavalla tarinaa eteenpäin.

Viime vuonna sain tehtäväkseni toteuttaa Eurokankaan 75-v juhladokumentin. Lähtökohtamme oli tilaajan kanssa alusta pitäen se, että kerromme yrityksen tarinan totuudenmukaisesti ja siellä työskennelleiden henkilöiden kokemusten kautta. Tärkeimmällä sijalla ovat siis dokumenteissa esiintyvät ihmiset ja heidän kokemuksensa (englanniksi samassa yhteydessä usein käytetty sana “contributor” - “lahjoittaja” - vastaa mielestäni roolia paremmin, kuin esiintyjä). Kun kuvauksiin on varattu riittävästi aikaa, ei maallikkoesiintyjille tule myöskään painetta pusertaa nopeasti ulos “oikeita asioita”.

Muutama vuosi sitten ohjasin Ylelle osittain omaelämänkerrallisen, puolituntisen Soitonopettaja-dokumentin. Kuvasimme pääasiassa Käpylän musiikkiopistossa, jonka lämpimään ilmapiiriin ja henkilökuntaan ihastuin. Kun rehtori Tuuli Talvitie pyysi myöhemmin toteuttamaan heille minidokumentin, suostuin ilomielin. Opiston rajallinen markkinointibudjetti oli tiedossa, mutta halusin antaa panokseni hyvän ja itsellenikin läheisen asian puolesta.

Seurasimme kuvaaja Petri Krookin kanssa päivän ajan erilaisia soittotunteja dokumentaariseen tyyliin: soittotunnit olivat oikean mittaisia ja toimimme ikään kuin kärpäsinä katossa. Lapset ja aikuiset saivat olla omia itsejään.

Dokumentaarisella lähestymistavalla voi vangita ihmisen, yhteisön, tai paikan hengen ilman, että kaikkea tarvitsee sanoa suoraan ja alleviivatusti (Käytettävissä oleva budjetti sen sijaan määrittelee toki tuotannon ja jälkituotannon teknistä laatua ja henkilöresursseja).

Oma ajatukseni on, että taitavasti kerrotulla tarinalla voi tavoittaa henkilöistä tai tunnelmasta jotain, joka ei ole välttämättä konkreettista, tai ilmeistä, mutta kuvastaa kuitenkin kohdettaan totuudenmukaisesti.

Olennaisinta on luoda kuvauksiin lämminhenkinen ilmapiiri ja ympäristö, jossa jokaisella on tilaa olla oma itsensä. Silloin voi syntyä taikaa.

Porvoossa 5.5.2021, Lauri Danska